Johdanto blogin aiheeseen

 

 

Kun dialogi katoaa, ihmiset etääntyvät toisistaan. Syntyy välinpitämättömyyden ilmapiiri, jossa ymmärrys ja yhteisöllisyys heikentyvät. Yksinäisyyden kulttuuri vahvistuu. Yksilöt jäävät omien ajatustensa vangeiksi, ajattelumallit jäykistyvät, ja ihmisten on vaikeampi ymmärtää toisiaan. Kun keskusteluyhteys puuttuu, syrjäyttävä ajattelu (he ja me) valtaa tilaa, ja yhteiskunnan kyky tukea haavoittuvassa asemassa olevia heikkenee. Yhteiskuntamme etääntyessä toisistaan ja eriarvoisuuden lisääntyessä, kodittomuus alkaa näyttäytyä yksilön epäonnistumisena. Sen sijaan, että se nähtäisiin laajemman eriarvoisuuden ilmentymänä ja rakenteellisena ongelmana. Kodittomuus ei ole vain yksilön epäonnistuminen, vaan merkki laajemman eriarvoisuuden vaikutuksesta. Dialogin puuttuessa emme enää näe kodittomuutta osana yhteiskuntaa, vaan irrallisena ongelmana, joka jää marginaaliin. Syntyy empatiakuiluja ja välinpitämättömyyttä. Ratkaistaksemme kodittomuuden yhteiskunnallista ongelmaa, meidän tarvitsee kuulla ja kyetä ymmärtämään näitä ihmisiä.

Meidän ei pidä sallia välinpitämättömyyden kasvaa. On lisättävä kollektiivista ymmärrystä ja vaikuttaa sitä kautta yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Meidän pitää nähdä kodittomuus osana laajempaa kokonaisuutta, eikä irrallisena ongelmana, joka jää marginaaliin.

Kodittomuuden lisääntyminen ei kerro vain yksilöiden vaikeuksista, vaan se paljastaa, kuinka talous, politiikka, sosiaaliset rakenteet ja myös yhteiskunnalliset asenteet muovaavat ihmisten elämää. Jotta voimme todella ratkaista kodittomuuden ongelmia, meidän täytyy ymmärtää sen juurisyyt. Ei riitä, että näemme kodittomat kadulla. On myös ymmärrettävä, miksi he ovat siellä. On ymmärrettävä, kuinka taloudellinen eriarvoisuus, mielenterveyspalveluiden puute ja tukijärjestelmien mureneminen vaikuttavat ihmisiin.

On erikoista, että ihmisille syntyy valtava suojeluvietti nähdessään sosiaalisessa mediassa kodittoman koiran kuvan. Mutta mitä ajattelemme lajitovereistamme ihmisistä, jotka ovat jääneet ilman kotia, ilman turvaa? Asunnottomuus ei ole vain sosiaalinen ilmiö, vaan inhimillinen kriisi.

 

Miksi tämä blogi on tärkeä?

Olen lähihoitaja ja ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija. Kirjoitan tässä blogissa aiheesta, joka herättää minussa paljon tunteita – asunnottomuudesta. Se on ajankohtainen ja huolestuttava ilmiö niin maailmanlaajuisesti kuin täällä Suomessa.

Tarkastelen asunnottomuutta syrjäytyneiden ihmisten näkökulmasta. Blogini tavoitteena on lisätä ymmärrystä asunnottomuuden merkityksestä yksilöille ja korostaa, että jokaisella on yhteiskunnassamme oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Blogikirjoituksissani pyrin käyttämään moninaisia lähteitä. Aluksi käsittelen asunnottomuuden juurisyitä ja tilastoja, jotka kertovat ilmiön laajuudesta. Sen jälkeen tarkastelen keinoja, joilla kodittomuutta on pyritty vähentämään, sekä analysoin niiden tehokkuutta.

 Sitten kerron dokumentista Asunnottomat-Pitkä matka himaan ja lopussa vielä kirjoitan elokuvasta Mies vailla menneisyyttä ja tulkitsen elokuvan merkityksiä   Näiden avulla lukija saa käsityksen siitä, millaista on elää vailla omaa kotia ja millaisia vaikutuksia kodittomuus voi aiheuttaa yksilön hyvinvoinnille ja tulevaisuudelle. Annan myös samalla suositukseni näille aineistoille, koska ne ovat merkittäviä teoksia, jotka kannattaa katsoa ymmärtääkseen kodittomuuden monimuotoisia haasteita ja sen vaikutuksia ihmisen elämään.

Toivon, että blogikirjoitukseni herättävät ajatuksia ja saavat lukijan pohtimaan, miksi nämä ihmiset ovat kadulla sekä löytämään ymmärrystä heitä kohtaan ja mitä he joutuvat kokemaan eläessään ilman kotia. Lukijan on tarkoitus päästä hahmottamaan, miten vakavasta asiasta kodittomuudesta on kysymys ja miten se vaikuttaa ihmisen elämään. Haluan myös johdatella lukijaa kohti kollektiivista ymmärrystä. Yritän tällä blogilla tuoda esiin sen todellisuuden, jossa moni koditon elää päivästä toiseen – ilman pysyvää paikkaa, ilman turvallisuutta, usein ilman toivoa. Haluan herätellä tunteita ja ymmärrystä ihmisten hätää ja kärsimystä kohtaan. Nämä musertavat tunteet liittyvät vahvasti asunnottomuuteen.