Loppupohdinta  

- Kirjoittaminen on tuonut myötätunnon tuskaa

 

Blogissa pohdin asunnottomuuden juurisyitä, keinoja sen vähentämiseen sekä riipaisevia tilastolukuja. Blogissa kerroin, minkälaisia jälkiä kodittomuus voi ihmiseen jättää ja mikä merkitys on omalla kodilla psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.

Kirjoittaessani tätä blogia oma ymmärrykseni asunnottomuudesta on syventynyt, ja toivon, että tekstini herättävät ajatuksia myös lukijassa. Asunnottomuus ei ole vain yhteiskunnallinen ongelma. Kodittomina on ihmisiä, ja heillä jokaisella on oma tarinansa ja syynsä siihen, miten elämä on kuljettanut heidät siihen pisteeseen.

Ajattelu on ollut syvempää kuin mitä sanoilla pystyn täysin ilmaisemaan, mutta toivottavasti olen onnistunut välittämään edes osan siitä, mitä olen tämän aiheen äärellä pohtinut. Tämä oli ensimmäinen kertani tällaisen blogikirjoittamisen parissa, ja työskentely tämän aiheen parissa on tuntunut tärkeältä, mutta myös hyvin tunteita herättävältä. Voisin myös sanoa, että oli itselle mielenkiintoista lähteä kokeilemaan tällaista tekemistä, ja kenties joskus uudestaan löydän tämän tyyppisen kirjoittamisen pariin. Vaikka blogin sisällön arvioiminen ulkopuolisen silmin on vaikeaa, toivon, että se on antanut lukijalle ajateltavaa ja syventänyt ymmärrystä asunnottomuudesta.

Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma, mutta ennen kaikkea se on inhimillinen kriisi, joka aiheuttaa kärsimystä. Se vie ihmiseltä mahdollisuuden turvallisuuteen, vakauteen sekä tulevaisuuden rakentamiseen. Koti on paikka, jossa ihminen voi tuntea olonsa turvatuksi, levätä ja kohdata itsensä ilman pelkoa.

Asunnottomuuteen pystytään vaikuttamaan. Se lähtee halusta ymmärtää kodittomien asemaa ja jatkaa tärkeää työtä kodittomuuden ehkäisemiseksi. Se vaatii moninaisia panoksia, mutta siihen panostaminen näkyy parempana yhteiskuntana ja taloudellisina säästöinä pitkällä aikavälillä.

Tarvitsemme enemmän kuin pelkkiä sanoja… tarvitsemme tekoja. Kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuden parantaminen, sosiaaliturvan vahvistaminen ja tukipalveluiden kehittäminen ovat avainasemassa kodittomuuden poistamisessa. Jokainen ansaitsee kodin, paikan, joka tarjoaa suojan niin fyysisesti kuin henkisesti. Ihmisarvoinen elämä on jokaisen kansalaisen perusoikeus.

On muistettava, että kodittomuus ei ole vain "toisten ongelma". Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kotiin ja turvaan. Katuasunnottomuus on lisääntynyt, ja piiloasunnottomuus on kasvava huolenaihe erityisesti nuorten keskuudessa. Yhteiskunnan täytyy ratkaista asunnottomuuden ongelmat ja jatkaa määrätietoista työtä ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi ja kodittomuuden kitkemiseksi. Tarvitaan enemmän konkreettisia toimia, halua välittää yhteiskuntamme huono-osaisimmista ja aitoa ymmärrystä kodittomien ihmisten tuskasta.

Aiheen tutkiminen on ollut opettavainen ja raskas matka, mutta olen tyytyväinen, että se tuli tehtyä.

Kiitos kaikille lukijoille. <3

Kodittomuudessa on kysymys ihmiskohtaloista ja kärsimyksestä, siihen tarvitaan yhteiskunnalta konkreettisia toimia. Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kotiin ja turvaan.

Tähän loppuun lisään vielä kappalesuosituksen, koska se resonoi hyvin aiheeseen ja tuo esiin sen syvimmän merkityksen.

Kauko Röyhkä & Riku Mattila (2008) Helvetti. Saatavilla: 

 https://www.youtube.com/watch?v=R-gzXSF79a8 23.5.2025