Koditon 

 

 

Kulunut takki, tyhjät taskut

Miehen takin sisällä liikaa muistoja.

Betonisten seinien varjot eivät lohduta,

eikä katuvalot juurikaan lämmitä.

Kukaan ei kutsu häntä sisään.

Kaupunki on sulkenut ovensa.

Huomisaamuna mies kuulee jälleen lähiön ihmisten reippaita askelia,

kaikilla on suunta, jonne kulkea ja paikka, jonne mennä.

Hänen askeleensa painaa raskaampana,

joten hän etsii paikkansa puiston penkiltä.

Ehkä joku toveri istahtaa hetkeksi vierellä.

Pullojen kanssa enimmäkseen aika vierähtää,

Ei kestä päivänvaloa elämä tää.

Kohta päivä illaksi muuttuu...

Hän silmät raskaat saa ummistaa.

On muovipussi peittonaan,

sillä sateelta hän suojan saa.

 

A.K. 14.5.2025